Hartauskirjoitus 31.3.2021

Jeesus, taakkojemme kantaja

Kipua, kiukkua ja itkua. Sellaista elämä joskus on. Ei vain sinun tai minun vaan meidän kaikkien. Sairautta, vaikeita päätöksiä ja näköalattomuutta tulevaisuuden suhteen. Kuulostaako tutulta? Pandemian riehuessa monet pitkänkin ajan suunnitelmat peittyvät kuin usvaan, toiset lipuvat kauas, jotkut saavuttamattomiin. Ihminen, joka tahtoo hallita elämäänsä, huomaa olevansa hukassa.

Ystävät yhdessä pöydän ääressä. Pöytää notkuu herkuista. Tunnelma on mukava ja välitön. Jeesus siunaa leivän ja viinin ja pyytää, että opetuslapset nauttisivat niitä hänen muistoaterianaan Jeesuksen kuoltua. Tunnelma muuttuu hetkessä. Mistä Jeesus nyt puhuu? Käy myös ilmi, että seurueessa on kavaltaja. Asiat etenevät suuntaan, jota opetuslapset eivät voi vielä kuin aavistaa.

Epävarmuus tuntuu epämiellyttävältä, eletään sitten tätä päivää tai aikaa noin 2000 vuotta sitten. Jos osaisimme luottaa siihen, että asiat järjestyvät, olisi elämä monin tavoin helpompaa. Tiedämme, että kiirastorstaista alkaneet tapahtumat johtivat lopulta iloon ja riemuun. Matka pääsiäiseen kuitenkin sisälsi kipua ja kärsimystä enemmän kuin pystymme ymmärtämään. Jeesus syntyi ihmiseksi, tunsi kivun ja kärsi kuin ihminen. Hänen harteitaan painoivat koko ihmiskunnan synnit, ja hän kärsi ristinkuoleman meidän kaikkien puolesta.

Jumalalle meidän ihmisten tuska ja kipu eivät ole vieraita. Hän antoi ainoan poikansa kärsiä ja kuolla meidän pahojen tekojemme tähden. Jeesukseen uskomalla, häneen luottamalla ja turvautumalla on meilläkin toivo. Toivo ja luottamus siihen, että edessäpäin asiat ovat paremmin ja tuska ja kipu ovat taakse jäänyttä. Onko kärsimys paremmin kestettävissä, jos tiedämme sen loppuvan ja vaihtuvan iloon? Toiset meistä ovat saaneet enemmän kantaakseen kuin toiset, eikä kärsimys ole suoraan verrannollista ihmisten kesken. Jokainen, joka kokee kantavansa taakkaa, tuntee sen raskaaksi.

Hei sinä taakankantaja! Muista, sinulla on kantoapu, hän on Jeesus, joka on jo taakkasi kantanut ja häneen uskomalla, olet matkalla kohti iloa ja riemua.

Niina Koivisto