Matti Nikkanen

Henkilö: Matti Nikkanen, 43 vuotta

Nykyinen työ: Etelä-Saksan suomalainen pappi (ulkosuomalaistyö), asemapaikka München

Hei sinä nakkilalainen!

Olet varmasti huomannut, että haen seurakuntasi kirkkoherran virkaa. Emme tosin todennäköisesti tunne toisiamme – vielä. Mikäli seurakunnan kirkkovaltuusto päätyy valitsemaan minut Nakkilan seurakunnan paimeneksi, on sangen luultavaa, että tutustumme ennemmin tai myöhemmin.

Seurakunta on yhteen tulemisen ja yhdessä elämisen paikka. Pienemmällä paikkakunnalla on mahdollista, että pappi oppii vuosien varrella tuntemaan useimmat seurakuntansa jäsenet. Tiedän, että kohtaaminen ja tutuksi tuleminen edellyttää myös vaivannäköä: Ihmisten luona on vierailtava ja aikaa on investoitava kuuntelemiseen sekä elämän ihmettelemiseen yhdessä. Papin ja jokaisen seurakunnan jäsenen välinen suhde on erityinen. Toivon kynnyksen muodostuvan matalaksi.

En ole ehdolla paimeneksenne sen vuoksi, että katsoisin olevani ihmisenä erinomainen ja henkilönä loistava. Pappina tehtäväni on osoittaa kuulijoilleni Kristuksen haavoja ja tämän rakkautta ihmisiä kohtaan. Jos pitäisin itseäni kovin erinomaisena, en pystyisi tehtävääni täyttämään. Seurakuntayhteys on syvimmillään syntisten välistä solidaarisuutta. Mieleeni tulevat sanat Erkki Lemisen runosta: ”Ristin luona kiusatulla, langenneella, vaivatulla, paras paikka on. Siksi älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden risti luota pois.” Kakolassa vankilapappina työskennellessäni opin ymmärtämään, kuinka tärkeää on, että erilaiset ja myös vääriä valintoja elämässään tehneet ihmiset voivat kokea olevansa samassa veneessä ja turvassa. Koska me emme osaa rakastaa täydellisesti ja pyyteettömästi, tarvitsemme veneeseen kapteenin, joka tietää mihin suuntaan veneen tulee kulkea. Kapteeni on Jeesus itse. Hän on meille rakkauden, laupeuden, sovinnon ja toivon esikuva.

Papin tehtävänä on Jeesuksen esikuvan mukaisesti osoittaa seurakunnalle suunta kohti huomista ja tämän elämän täyttymystä, joka uskomme mukaisesti toteutuu syntien anteeksisaamisessa ja iankaikkisen elämän toivossa. Nämä asiat ovat ihmisen elämässä tärkeimmät. Niiden vuoksi seurakunnan jäsenyys on edelleen yhtä merkityksellistä kuin se oli Raamatun kuvaamille ensimmäisille kristityille, joista tuli kasteen myötä apostolien perustamien seurakuntien jäseniä. Perusasiat ovat tärkeitä ja ne eivät muuta, vaikka maailma ja yhteiskunta ympärillämme muuttuvat.

Usko, toivo ja rakkaus ovat hyveistä vaikeimmat. Seurakunnan johtaja joutuu joskus tekemään päätöksiä todellisuuden ja ihanteen välistä jännitettä puntaroiden. Kullakin papilla on oma tyylinsä, jota seuraten hän ratkaisee jännitteen. Paavalin mukaan rakkaus on hyveistä suurin ja se peittää suuriakin puutteita. Olen nähnyt, että rakkaudellisesti toimimalla voi ratkaista vaikeitakin tilanteita. Tässäkään pappi ei ole yksin, vaan hän tarvitsee seurakunnan, jonka tukeen hän voi luottaa.

Seurakunnan johtajana haluan edistää yhteistä hyvää. Yhteisten asioiden hoitaminen ja toisten auttaminen alkaa peiliin katsomisella. Henkilökohtainen kasvu näkyy arvojen syventymisenä ja ihmissuhteiden kohentumisena. Jeesus kehottaa meitä kantamaan vastuuta omasta elämästämme sekä toinen toisistamme.

Pyydän ajatuksissani Nakkilan seurakunnalle hyvää ja toiveikasta tulevaisuutta, jossa on sijaa myös unelmille!