Hannu Tomperi

Olen toiminut yli kaksikymmentä vuotta viranhaltijana kirkon eri tehtävissä, joista yli kymmenen vuotta johtamistehtävässä seurakunnan hallinnossa.

Juureni ovat Satakunnassa ja maakunnan seurakunnat, ja Ala-Satakunnan rovastikunta onkin jo tullut tutuksi. Nakkilan seurakunnassakin olen toimittanut joitakin kirkollisia toimituksia.

Nakkilassa tulee vietettyä myös paljon ”vapa-aikaa”. Sitä kirkasta jokeen nousevaa lohta en ole vielä saanut, vaikka näköhavaintoja on runsaasti ja vapakin on taipunut lupaavasti. Mutta lohta kannattaa pyytää vaikka sitä ei saisikaan. Vapaa-aikoina minut löytääkin keväästä pitkälle syksyyn Arantilasta, Pämpistä ja Tynistä – koskien rannoilta.

Ja kyllä, syön myös nahkiaisia, päineen ja pyrstöineen.

Kirkko on koti. Kirkossa tunnemme ja tunnistamme oman perinteemme, inhimillisestä lähimmäisyydestä ja vieraanvaraisuudesta nousevan arvopohjan, jota haluamme olemisellamme ympärillemme välittää. Se on kirkon tehtävä ja sitä varten kirkko on olemassa – armon yhteisönä. Kuulumalla kirkkoon – vaikuttaa siihen, millainen maailma on nyt ja tulevaisuudessa. Seurakunnan ja kirkon jäsenyydellä on siis merkitystä.

Kirkon ja seurakuntien tulevaisuuden haasteisiin suhtaudun luottavaisesti ja luovuudella. Muutos ja sopeutuminen avaa mielestäni mahdollisuuden kehittää seurakunnan toimintaa ja toimintatapoja.

Sellaisen kirkkoherran Nakkilan seurakunta minusta saisi. Eteenpäin katsovan, kokeneen ja taitavan, työyhteisön parasta etsivän, ymmärtävän, inhimillisen ja lämpimän ihmisen.